Kalajuttu Teerisaaresta

"Kyllä se muuten on niin, että Höytiäisen kalakanta on vähentynyt näillä urkon hyvillä nailonverkoilla. Niitä kun on siellä järvessä vielä niin paljon ja korkeitakin. Mitä se nyt tekee kalaparville, kun viiden metrin, jopa kahdeksan metrin korkuisia verkkojakin on pidetty. Eihän siinä enää jää kalalle muuta mahdollisuutta kuin joutua hirtetyksi verkkoon.

Niitä "pietarin kalansaaliita" ei taida enää monelle sattua tulemaan. Meille tuli paras saalis verkoilla joskus ennen sotia, muistaakseni 1930-luvun lopulla se oli, kun eräänä marraskuun päivänä oli muikkuja yhdessä verkossa 104,5 kg. Se oli 180 cm korkea verkko. Silloin samalla kertaa saimme muikkuja verkoista yli 350 kg yhteensä. Niitä oli niin paljon, että verkot piti koota vedestä jonkinlaiseksi ruvoksi vain. Oli onneksi ihan tyyni sää. Muuten ei vene olisi kantanut kaikkia muikkuja verkkoineen. Loppujatan verkot silti piti vetää veneeseen keulasta, että vene ei olisi kaatunut, ja viimeinen verkko muikkuineen piti vetää jo veneen perässä, kun ei veneeseen uskaltanut enää sitä nostaa. Silloin oli jo aika kylmä sää, sillä pakkasta oli noin 10 astetta. Se oli muikun kutuaikaa. Päiväläismiehenä oli Heikki Laatikainen meillä silloin näissä kalahommissa.

Paras nuottasaalis saatiin jatkosodan jälkeen vuonna 1945 tai -46 Teerisaaren luodepuolelta Rätyssaaren poukamasta. Silloin oli apajassa muikkuja yhteensä 660 kiloa. Oli siinä nuotan povessa sipinää. Eihän me niitä muikkuja mitenkään saatu nostetuksi veneeseen, vaan me vedettiin nuotan povi veneiden välissä rantaan. Tuollaisten saaliiden perästä ei yhtään ollut aihetta epäillä, etteikö Höytiäinen olisi hyvin kalaisa järvi. Mitä? Ettäkö oli pula-aika 1930-luvun alussa. Ei me tiedetty sellaisesta mitään siellä Teerisaaressa. Järvi se meille toi särvintä ja rahan lisää. Eikä siellä liikkunut niitä kulkumiehiä, kun eivät he sinne osanneet leipäpalaa pyytämään. Mutta leivästä oli jonkin verran pulaa silloin vapaussodan tienoilla, kun jauhot oli kortilla. Niitä korttijauhoja haettiin Romppalasta. Meillä oli silloin kaksi lehmää, ja lisäksi isä toi silloin tällöin leipää isommista taloista meille lapsille, kun ei ne korttijauhot oikein riittäneet. Mutta muikkuja ja muuta kalaa riitti aina."


Kalajuttuja Teerisaaresta (kalastaja Simo Issakaisen, s. 1914, haastattelu)

(teoksessa: Matti Vatanen: Kotiseutuni Kontiolahti)


Paluu