Kalasaunojen rakentamisesta ja tapakulttuurista

"Monessa tapauksessa pystytettiin sauna yhteisvoimin. Joku hankkeeseen osallistujista luovutti tarkoitukseen vanhan hirsihuoneen. Syystalven kieräkeleillä saunahirret vetäistiin kyläkunnan hevosilla saareen. Seuraavana kesänä ennen heinätystä pidettiin saaressa rakennustalkoot. Puuseppä oli tehnyt ilmaiseksi ikkunanpuitteet, seppä saranat. Kauppias oli lahjoittanut naulat ja ikkunalasin. Kirvesmiesten ja nikkarien johdolla suoritettuna, kokkapuheiden myötä sauna kohosi kalamiesten suojaksi tekijöidensä taitavien ja innokkaiden käsien askareesta. Joskus sauna oli vain parin kolmen talon aikaansaannosta, mutta silloinkaan sitä ei pidetty lukittuna, ja syrjäisetkin saivat yöpyä siellä kalamatkoillaan, mikäli saunaan sopi.

Ajan ja olosuhteiden vaatimusten mukaan tehtiin saunat sisäänlämpiäviksi. Alkuperäisissä saunoissa ei ollut makuulavoja. Kalamiehet oikaisivat itsensä lattialle levitetyille oljille eikä heidän oloaan haitannut niin ollen saunan laen halkipuita käärivä savu. Koleina syyspäivinä muikun- ja siiankudun aikaan oli kuumaksi lämmitetyssä saunassa hyvä päästellä saalista ja kuivata verkkoja. Siihen aikaan syötiin Höytiäisen rantakylissä enemmän suolakalaa kuin nykyään, ja ukot viipyivät usein viikkokausia kalaretkillään suolaten saunoilla saaliinsa sekä heinäajan että talven varalle.

Kuten sanottu, kalasaunat olivat jokaisen kunnon kalamiehen ja saarissa yöpymään joutuvan marjastajan vapaasti käytettävissä, eivätkä niiden kiukaat joutaneet kesäisin jäähtymään. Kalamiesten tapana oli nimittäin kesälläkin pitää saunanuunissa sen verran tulta, että saunaan mahdollisesti päässeet itikat savustuivat kuoliaiksi. Mutta saunojen suoman suojan nauttiminen edellytti jokaiselta yöpyjältä kirjoittamattomien erälakien noudattamista: siisteyttä ja velvollisuutta jättää jälkeensä kuivia puita ja sytykkeitä, tuohta ja tervaksia. Järjestystä saunojen vaiheilla vietettävässä elämässä piti yllä silloisten saunojen omistajien, kalakuninkaitten arvovalta. Heistä mainittakoon herastuomari Juho Turunen sekä talolliset Anton Takkunen, Janne Räsänen ja Otto Karvonen. Nämä ja monet muut vanhan kansan ukot, vannoutuneet kalamiehet, olivat esimerkkinä nuoremmilleen ja saattoivat tarttua kovalla kädellä havaitsemiinsa kurittomuuksiin ja heidän toimestaan pidettiin saunoilla joka kevät suursiivouksia ja vietiin sinne uusia olkia."


Jouko Puhakka: Höytiäisen kalasaunat (teoksessa: Karjalan vaaroilta, 1963)


Paluu